AAMIAINEN YHDELLE

Nyt alan vihdoin tajuamaan yksin elämisen ilot. Ensimmäiset päivät täällä mun asunnossa oli outoja. En hirveästi tykännyt. Automaattisesti ripustin kaksi pyyhettä kylppäriin ja jätin tilaa kaappeihin. Pelkäsin olla yksin täällä iltaisin. Ihan kuin olisin kokoajan odottanut että joku tulee kotiin. Noi meni onneksi ohi viikossa ja nyt olen jo melkein tottunut. Asun vilkkaalla paikalla joten ei muutenkaan ole ikinä yksinäinen olo kun kävelee kotiin.

Minusta on ihanaa kun kämppä on juuri siinä kunnossa miten jätin sen lähtiessä. Jos mulla on jätskiä pakkasessa niin tiedän että kukaan ei ole syönyt sitä päivän aikana, haha. Olen jo nyt niin fiilareissa yksin asumisesta, että en usko enää muuttavani yhteen kenenkään kanssa! Olisi hirveää jos jonkun vaatteet, ruoat ja tavarat olisi täällä ympäri kämppää. Sinkkuelämä ja yksinasuminen on tosi jees.

Aamukahvit! Pitää kai vaihtaa tämä pressopannu pienempään, haha. 


Rakastan kun ikkunasta/parvekkeelta näkee tuon tiiliseinän. Tulee ihan NYC mieleen. Muutenkin tämä on jotenkin tosi nykki henkinen asunto. Kaikki huoneet tässä kämpässä on eri tasossa. Kun kävin katsomassa tätä kämppää en edes huomannut asiaa. Nyt kun olen meinannut kompastua joka kerta kun astun ulos makuuhuoneesta olkkariin, niin tutkin vähän asiaa ja huomasin nämä erot. 
Anyway, ajattelin tehdä erikseen postauksen tästä kämpästä. Mitä mieltä olette siitä? Jättäkää kommenttia, ilahdun aina kovasti 🙂 
Nyt lähden salille, sitten kuvataan ystävän kanssa jonka jälkeen minulla on iltavuoro Fat Ramenissa. En ikinä uskonut sanovani tätä mutta kaipaan ravintolatöitä! Opiskelijana oleminen on tosi jees mutta asiakkaiden kanssa työskentely ja se sosiaalisuus on myös niin kivaa. Nyt on pakko mennä. PUSS!

7 thoughts on “AAMIAINEN YHDELLE

  1. Joo asuntopostaus! 🙂 kiva että olette ilmeisesti ok väleissä kummiskin kun olet fat ramenissa töissä 🙂

  2. joooo asuntopostaus! sun tyylivaistolla koti näyttää varmasti ihanalta, en malta odottaa nähdä!

  3. Itekin muutin syksyllä yksin asumaan. Se oli niin outoa ja ahdistavaa aluksi. Mutta sitten kuten sullakin niin about viikon jälkeen yksin eläminen alkokin olla aika jees. Toki välillä on hetkiä jollon kaipais sitä miestä rinnalleen. Mutta pääasiassa niin ihanaa olla itsensä herra 😀

Comments are closed.